Jep. Nyt se on täällä - loma. Tuntuu siltä, että vähintäänkin rekkajono on ajanut ylitseni. Juhlat menivät hienosti, oppilaat saivat hyvät todistukset ja lahjoivat opettajaakin, näytelmä meni ylihyvin ja olin näpytellyt (toistaiseksi saamieni tietojen mukaan) ainoastaan yhden numeron väärin. Huoh. En opi varmaan koskaan, viime keväänäkin tein saman mokan. Noloa. Fail.
Nyt kummiskin lomalle lomps, etenkin kun juuri tiskasinkin. Yhdessä tiskaavat pariskunnat ovat näes Hesarin mukaan onnellisempia. Yritin siis edes hieman tasoittaa kotitöiden jakautumista. Mitäpä ei nainen tekisi rakkauden eteen..
Näläkä, väsy, oksettaa. Loma.
--
Voisiko lomaa oikeastaan aloittaa paremmin kuin skumpalla ja kebabilla? Eei oikeastaan. AnnaKoo ja mää vedettiin todella elegantisti.
tiistai, joulukuu 22, 2009
sunnuntai, joulukuu 20, 2009
Melkein loma
Olen katsonut koko päivän 70´s show´ta ja lorvinut. On melkein loma, ja yritän olla stressaamatta huomisista joulujuhlaharjoituksista, näytelmän kenraaliharjoituksista, itse juhlasta ja näytelmästä, pakkaamisesta, joulusta ylipäätään.
Pian on joulu ja vuosi 2010. Siitä tulee paras vuosi ikinä. Positiivinen asenne on tärkeintä.
Pian on joulu ja vuosi 2010. Siitä tulee paras vuosi ikinä. Positiivinen asenne on tärkeintä.
perjantai, joulukuu 18, 2009
Vanha kunnon kajahdus
Oli jokseenkin hyvää käydä avautumassa esim. just töistä jollekin siellä kaljalla. Tätä lisää. Kaljaa etenkin. Avautumista ei ehkä sittenkään tartte. Kalja on hyvää.
Lukuvuoden syyspuoli alkaa olla pulkassa koulussakin, kunhan jaksan vielä maanantain ja vielä tiistain. Taatusti sairastun opettajainhuoneessa kiertävään flunssaan noin 23. päivä. Miten tämän tunnollisuuden saa ravistettua pois? Kuka tahtoo?
Raks partamies teki huolella joulusiivouksen vapaapäivänään. Onnea on se, ettei tarvitse kyrpä otsassa apinan raivolla alkaa joulusiivota ennen viimeisten lahjojen hakua jouluhelvetistä. Voin siirtyä suoraan joulupsykoosiin. Olenko maininnut, etten erityisemmin pidä joulua edeltävästä hysteerisestä säätämisestä? Nytpä tiedätte. Tykkään lahjojen antamisesta, mutta ne pitäisi muistaa hankia rauhassa pitkin vuotta aina kun jokin sopiva sattuu silmän kohdalle. Kiito paljo taas kaikille joulukorteista, itsehän en niitä tee tai lähetä. Joku rakentava ehdotti kyllä oman joulukakan kuvaamista tonttulakki päässä (siis kakan päässä olis se lakki)..ai kauhee, sanoinksmä ton ääneen. Se oli aika hauska juttu. Sanoinks mä tonki ääneen? En tarkoita tätä pahalla, uskokaa pois, en vain ole jouluihminen. Pikkuisen joulukirkko tänään herkisti, etenkin kun viereen napatut vahdittavat gangsterit lauloivat niiiiin nuotin vierestä ja niin kovaa kaikki virret. Istuivat kiltisti. Ihan suloisia.
Pakkanen on edelleen ystäväni, vaikka uudesta toppatakista onkin pudonnut jo kaksi nappia. Ne ovat onneksi taskussa tallessa. Äiti saa ommella, kun pääsen pohjoisen kotiin. Eiku ei oo pakko, tää oli vitsi. Olen opetellut myös itse kuorimaan perunoita, koska töissä on niin monesti kuoriperunoita. Näin se lapsi aikuistuu. Kamalaa.
Sekin piti vielä sanoa, että en siis todellakaan ilkeyttäni kirjoittele tänne. Nämä ovat minussa heränneitä ajatuksia. Jos niistä tulee paha mieli, kannattaa muistaa, että kärjistän tahallani enkä siis kohdista sanojani erityisesti kenellekään. Jos ajatuksista taas vetää henkilökohtaisen herneen nenään ihan vain, koska omalta navalta ei muutakaan näe, voi mennä peilin eteen ja yrittää antaa itselleen litsaria takaraivolle. Josko se herne sieltä sitten kömpisi ihan itsestään pois.
Perjantaita.
Lukuvuoden syyspuoli alkaa olla pulkassa koulussakin, kunhan jaksan vielä maanantain ja vielä tiistain. Taatusti sairastun opettajainhuoneessa kiertävään flunssaan noin 23. päivä. Miten tämän tunnollisuuden saa ravistettua pois? Kuka tahtoo?
Raks partamies teki huolella joulusiivouksen vapaapäivänään. Onnea on se, ettei tarvitse kyrpä otsassa apinan raivolla alkaa joulusiivota ennen viimeisten lahjojen hakua jouluhelvetistä. Voin siirtyä suoraan joulupsykoosiin. Olenko maininnut, etten erityisemmin pidä joulua edeltävästä hysteerisestä säätämisestä? Nytpä tiedätte. Tykkään lahjojen antamisesta, mutta ne pitäisi muistaa hankia rauhassa pitkin vuotta aina kun jokin sopiva sattuu silmän kohdalle. Kiito paljo taas kaikille joulukorteista, itsehän en niitä tee tai lähetä. Joku rakentava ehdotti kyllä oman joulukakan kuvaamista tonttulakki päässä (siis kakan päässä olis se lakki)..ai kauhee, sanoinksmä ton ääneen. Se oli aika hauska juttu. Sanoinks mä tonki ääneen? En tarkoita tätä pahalla, uskokaa pois, en vain ole jouluihminen. Pikkuisen joulukirkko tänään herkisti, etenkin kun viereen napatut vahdittavat gangsterit lauloivat niiiiin nuotin vierestä ja niin kovaa kaikki virret. Istuivat kiltisti. Ihan suloisia.
Pakkanen on edelleen ystäväni, vaikka uudesta toppatakista onkin pudonnut jo kaksi nappia. Ne ovat onneksi taskussa tallessa. Äiti saa ommella, kun pääsen pohjoisen kotiin. Eiku ei oo pakko, tää oli vitsi. Olen opetellut myös itse kuorimaan perunoita, koska töissä on niin monesti kuoriperunoita. Näin se lapsi aikuistuu. Kamalaa.
Sekin piti vielä sanoa, että en siis todellakaan ilkeyttäni kirjoittele tänne. Nämä ovat minussa heränneitä ajatuksia. Jos niistä tulee paha mieli, kannattaa muistaa, että kärjistän tahallani enkä siis kohdista sanojani erityisesti kenellekään. Jos ajatuksista taas vetää henkilökohtaisen herneen nenään ihan vain, koska omalta navalta ei muutakaan näe, voi mennä peilin eteen ja yrittää antaa itselleen litsaria takaraivolle. Josko se herne sieltä sitten kömpisi ihan itsestään pois.
Perjantaita.
keskiviikko, joulukuu 16, 2009
Sohvaperunan näkökulmasta
Lunta! Pakkasta! Talvi! Katu narisee kenkien alla, kengissä on talvipohjalliset, toppikselle on käyttöä ja kaikki tuntuu äkkiä helpommalta. Työpäiviä on jäljellä neljä. Vaikka nytkin voi jo iltaisin melko huoletta vain maata sohvalla (ja minähän makaan, voi kyllä), odotan lomaa yhtä paljon kuin ennenkin. Tiistaina noin kello 11.30 alkaa meikun hyvinansaittu teinivapaa. Yhä varmemmalta tuntuu taas se päätös, jonka mukaan en halua jäädä yläkouluun. Esimerkiksi numeroiden antaminen yläkoulussa on yhtä persettä, kun närkästyneiden oppilaiden lisäksi pitää pelätä vanhempien vihaisia puheluita ja sähköpostiviestejä.
Oho. Lähdenkin näht. spontaanisti kaljalle, joten jatkan tätä avautumista myöhemmin.
Talvi siis plussaa, Tj 4, raaputuskalenterissa näyttää huonolta, työ syö naista, mutta hengissä ollaan. Eikä aikaakaan kun on kevät ja maaliskuu!
Oho. Lähdenkin näht. spontaanisti kaljalle, joten jatkan tätä avautumista myöhemmin.
Talvi siis plussaa, Tj 4, raaputuskalenterissa näyttää huonolta, työ syö naista, mutta hengissä ollaan. Eikä aikaakaan kun on kevät ja maaliskuu!
lauantai, joulukuu 12, 2009
Tyhmästä päästä kärsii koko pää (ja opettaja)
Olen nukkunut pirun huonosti koko viikon. Se ei ole mitään uutta joulukiireiden yhteydessä. Siksi en ole jouluihminen. Alan myös epäillä olevani kouluihminen. Edit. Siis hä? Miten tää sanotaan? Alan epäillä, että en ole myöskään kouluihminen, niin se menee.
Eilen simahdin lupaavasti aikaisin ja nukuinkin raskaasti, kunnes sitten aamulla aivan liian aikaisin heräsin naiseuden aiheuttamiin vaivoihin, vatsakramppeihin. Kuten aina, nousin ylös ja kaivoin kilon särkylääkettä ja lämmitettävän kaurapussin kaapista ja istahdin lukemaan lehteä. Väsytti ja itketti. Odottelin ensiavun vaikutusta ja pian ajattelinkin olevani valmis nukahtamaan uudestaan. Kävelin läpi pimeyden takaisin sänkyyn. Pam! Kävelinkin itse asiassa läpi pimeyden päin makuu- / olohuoneen ovea, jonka en nähnyt olevan kiinni, koska tässä pimeässä loukussa, jota myös kodiksi kutsutaan, ei oikeasti tule valoa mistään. On aivan sama, ovatko ovet kiinni vai auki ja toisinaan jopa ovatko lamput päällä vai sammuksissa. Vähänkö sattui. Ja itketti ja vitutti. Partamies nauroi, mutta minä tahdoin jonnekin valoisaan kotiin. Suututti. Nukahdin kiukkuisena. Olen yhä kiukkuinen.
Tällaista tänään. Oven lannistamana olen arvioinut itseäni muutenkin kriittisessä valossa. Luuseri mikä luuseri, ruma ja haisee pahalle. Kaappiin vain joulun yli tällaiset möröt.
Lehdestä on saanut lukea monenlaisia kannanottoja, hurskastelevia ja ihan asiallisia liittyen koulukiusaamiseen. Opettajien syyllistäminen masentaa, vaikka varmasti joskus jokainen meistä ohittaa jotain oikeasti tärkeää eikä aina tartu lasten käytökseen niin kuin pitäisi. Kysyisin kuitenkin, missä on vanhempien kasvatusvastuu. Koulu ei todellakaan ole ainoa syyllinen taho, jos kymmenien nuorten joukosta vain yksi soittaa apua tytölle, jota potkitaan päähän - koulun ulkopuolella vieläpä. Koulu ei todellakaan ole ainoa taho, jonka pitäisi vähän äkkiä mennä itseensä.
Myös aikuisten maailma on ruma ja kova ja arvot vielä kovempia. Miksi tämä kaikki ei heijastuisi lasten ja nuorten elämään? Kauniit, vahvat ja nopeat pärjäävät, eikä niistä muista tarvitse kenenkään juuri välittääkään. Senhän me opetamme kaikissa tosi-tv-ohjelmissa, työelämässä ja ystävyyssuuhteissakin, ja sen jokainen vähintäänkin kouluikäinen myös nopeasti oppii. Syyt koulukiusaamiseen ovat joka kerta tietysti tapauskohtaiset, ja tapauskohtaisesti kiusaamista pitäisi aina myös käsitellä. Opettaja voi toki syyllistää itseään loputtomiin, mutta myös kiusattuun ja etenkin kiusaajaan pitää keskittyä. Kyllä kiusaavalla lapsellakin on aina jokin ongelma, aina jokin syy käyttäytyä ja reagoida niin julmalla ja järkyttävällä tavalla. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy, se tuskin on mikään uutinen.
Kiusaamistapaukset ja nuorten reagointi ihan kaikkeen ovat yksi syy siihen, miksi opettajan työ aivan oikeasti on todella raskasta ja kuluttavaa. On totta, että päivät eivät ole kaksitoistatuntisia. Eivät niin, päivät kestävät usein ihan koko päivän. Työ seuraa kotiin, ja suru on suuri, kun usein tajuaa tehneensä jotain taas aivan päin persettä jonkun herkän, nuoren sielun kanssa törmättyään. Myös opettaja kohtaa joka päivä kiusaamista, huutelua, sanailua ja uhkaa. Se pitää vain kestää, aikuisen totta kai pitää kestää, mutta siksi ehkä jokaiseen tilanteeseen käytävällä tai luokassa ei tule puututtua samalla tarmolla. Vaikka pitäisikin. Koulu on varmasti tärkeä osa nuoren kasvamista, mutta se ei todellakaan ole ainoa osa. Kaikki kyseenalainen on vain niin helppo hymistellä koulun ja opettajien syyksi.
Lapset ovat kuitenkin jo oppineet vanhempiensa opastuksella, että opettajalla ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan vastuuta. "Mä haastan sut oikeuteen" ei ole mikään harvinainen lause lapsen suusta. Opettaja ei saa koskea, puuttua, moittia, rangaista tai ojentaa. Opettaja ei saa ilmaista omaa mielipidettään, sukupuoli-identiteettiään (jos se siis on väärä), uskonnollista vakaumustaan tai mitään muutakaan tärkeää tai inhimillistä. Opettaja on paimenkoira, joka pitää lapset neljän seinän sisällä ja katsoo, etteivät piltit tapa toisiaan tai itseään. Opettajan saa kyllä tappaa, niitä riittää aina uusia. Lapsi siis oppii jo pienestä pitäen, että väärin voi tehdä, siitä kärsii kuitenkin joku muu. En tiedä, onko lastentarhanopettajilla samanlaisia kokemuksia, mutta veikkaan että on. Nykyään ovat harvassa ne vanhemmat, jotka uskaltavat myöntää, että minun lapseni käyttäytymisessä tai - luoja varjele - jopa omassani saattaa olla jotain vikaa. Taatusti se tuntuu pahalta, ja taatusti sen vuoksi on pakko haukkua opettaja.
Tämä on nyt kärjistys, joten älkää vain kirjoittako kommenttilaatikkoon, että pitäiskö sun hei vaihtaa alaa, jos et jaksa. Kyllä minä lapset jaksan, mutta vanhempia en todellakaan jaksaisi. Väärän arvosanan syypää on opettaja, kiusaamisen syy on opettaja, lapsen henkisen pahoinvoinnin syy on opetaja, opettaja on siihenkin syyllinen, että lapsi ei osaa käyttäytyä, tulla ajoissa tunnille tai olla kiroilematta. On se jännä, näiden opettajien omat lapset ovat varmaan ihan hunningolla..
Mutta hei, lomauttakaa vain. Ja hävittäkää pienet koulut. Ja suurentakaa vielä ryhmäkokoja. Älkääkä missään tapauksessa maksako opettajille lisää palkkaa. Saattepahan lisää hymisteltävää.
Eilen simahdin lupaavasti aikaisin ja nukuinkin raskaasti, kunnes sitten aamulla aivan liian aikaisin heräsin naiseuden aiheuttamiin vaivoihin, vatsakramppeihin. Kuten aina, nousin ylös ja kaivoin kilon särkylääkettä ja lämmitettävän kaurapussin kaapista ja istahdin lukemaan lehteä. Väsytti ja itketti. Odottelin ensiavun vaikutusta ja pian ajattelinkin olevani valmis nukahtamaan uudestaan. Kävelin läpi pimeyden takaisin sänkyyn. Pam! Kävelinkin itse asiassa läpi pimeyden päin makuu- / olohuoneen ovea, jonka en nähnyt olevan kiinni, koska tässä pimeässä loukussa, jota myös kodiksi kutsutaan, ei oikeasti tule valoa mistään. On aivan sama, ovatko ovet kiinni vai auki ja toisinaan jopa ovatko lamput päällä vai sammuksissa. Vähänkö sattui. Ja itketti ja vitutti. Partamies nauroi, mutta minä tahdoin jonnekin valoisaan kotiin. Suututti. Nukahdin kiukkuisena. Olen yhä kiukkuinen.
Tällaista tänään. Oven lannistamana olen arvioinut itseäni muutenkin kriittisessä valossa. Luuseri mikä luuseri, ruma ja haisee pahalle. Kaappiin vain joulun yli tällaiset möröt.
Lehdestä on saanut lukea monenlaisia kannanottoja, hurskastelevia ja ihan asiallisia liittyen koulukiusaamiseen. Opettajien syyllistäminen masentaa, vaikka varmasti joskus jokainen meistä ohittaa jotain oikeasti tärkeää eikä aina tartu lasten käytökseen niin kuin pitäisi. Kysyisin kuitenkin, missä on vanhempien kasvatusvastuu. Koulu ei todellakaan ole ainoa syyllinen taho, jos kymmenien nuorten joukosta vain yksi soittaa apua tytölle, jota potkitaan päähän - koulun ulkopuolella vieläpä. Koulu ei todellakaan ole ainoa taho, jonka pitäisi vähän äkkiä mennä itseensä.
Myös aikuisten maailma on ruma ja kova ja arvot vielä kovempia. Miksi tämä kaikki ei heijastuisi lasten ja nuorten elämään? Kauniit, vahvat ja nopeat pärjäävät, eikä niistä muista tarvitse kenenkään juuri välittääkään. Senhän me opetamme kaikissa tosi-tv-ohjelmissa, työelämässä ja ystävyyssuuhteissakin, ja sen jokainen vähintäänkin kouluikäinen myös nopeasti oppii. Syyt koulukiusaamiseen ovat joka kerta tietysti tapauskohtaiset, ja tapauskohtaisesti kiusaamista pitäisi aina myös käsitellä. Opettaja voi toki syyllistää itseään loputtomiin, mutta myös kiusattuun ja etenkin kiusaajaan pitää keskittyä. Kyllä kiusaavalla lapsellakin on aina jokin ongelma, aina jokin syy käyttäytyä ja reagoida niin julmalla ja järkyttävällä tavalla. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy, se tuskin on mikään uutinen.
Kiusaamistapaukset ja nuorten reagointi ihan kaikkeen ovat yksi syy siihen, miksi opettajan työ aivan oikeasti on todella raskasta ja kuluttavaa. On totta, että päivät eivät ole kaksitoistatuntisia. Eivät niin, päivät kestävät usein ihan koko päivän. Työ seuraa kotiin, ja suru on suuri, kun usein tajuaa tehneensä jotain taas aivan päin persettä jonkun herkän, nuoren sielun kanssa törmättyään. Myös opettaja kohtaa joka päivä kiusaamista, huutelua, sanailua ja uhkaa. Se pitää vain kestää, aikuisen totta kai pitää kestää, mutta siksi ehkä jokaiseen tilanteeseen käytävällä tai luokassa ei tule puututtua samalla tarmolla. Vaikka pitäisikin. Koulu on varmasti tärkeä osa nuoren kasvamista, mutta se ei todellakaan ole ainoa osa. Kaikki kyseenalainen on vain niin helppo hymistellä koulun ja opettajien syyksi.
Lapset ovat kuitenkin jo oppineet vanhempiensa opastuksella, että opettajalla ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan vastuuta. "Mä haastan sut oikeuteen" ei ole mikään harvinainen lause lapsen suusta. Opettaja ei saa koskea, puuttua, moittia, rangaista tai ojentaa. Opettaja ei saa ilmaista omaa mielipidettään, sukupuoli-identiteettiään (jos se siis on väärä), uskonnollista vakaumustaan tai mitään muutakaan tärkeää tai inhimillistä. Opettaja on paimenkoira, joka pitää lapset neljän seinän sisällä ja katsoo, etteivät piltit tapa toisiaan tai itseään. Opettajan saa kyllä tappaa, niitä riittää aina uusia. Lapsi siis oppii jo pienestä pitäen, että väärin voi tehdä, siitä kärsii kuitenkin joku muu. En tiedä, onko lastentarhanopettajilla samanlaisia kokemuksia, mutta veikkaan että on. Nykyään ovat harvassa ne vanhemmat, jotka uskaltavat myöntää, että minun lapseni käyttäytymisessä tai - luoja varjele - jopa omassani saattaa olla jotain vikaa. Taatusti se tuntuu pahalta, ja taatusti sen vuoksi on pakko haukkua opettaja.
Tämä on nyt kärjistys, joten älkää vain kirjoittako kommenttilaatikkoon, että pitäiskö sun hei vaihtaa alaa, jos et jaksa. Kyllä minä lapset jaksan, mutta vanhempia en todellakaan jaksaisi. Väärän arvosanan syypää on opettaja, kiusaamisen syy on opettaja, lapsen henkisen pahoinvoinnin syy on opetaja, opettaja on siihenkin syyllinen, että lapsi ei osaa käyttäytyä, tulla ajoissa tunnille tai olla kiroilematta. On se jännä, näiden opettajien omat lapset ovat varmaan ihan hunningolla..
Mutta hei, lomauttakaa vain. Ja hävittäkää pienet koulut. Ja suurentakaa vielä ryhmäkokoja. Älkääkä missään tapauksessa maksako opettajille lisää palkkaa. Saattepahan lisää hymisteltävää.
torstai, joulukuu 10, 2009
Choose life
Käytiin eilen pankkisedän juttusilla. Setä oli kyllä suunnilleen samanikäinen kuin me, mutta sai kuitenkin istua siellä pöydän toisella puolella. Jutteli mukavia ja paljon ja käytti tosi hienoja, englanninkielisiä termejä. Onneksi partamies oli mukana, koska en olisi muuten ymmärtänyt yhtään mitään yhtään mistään. Ja onneksi osaan nyökytellä sujuvasti ihan oikeissa kohdissa, koska olen tottunut siihen, etten aina ihan ymmärrä. Kovasti me kuulemma lainaa saatais, mutta kuka semmosia määriä uskaltaa ottaa, sitä mää vaan ihmettelen. Aika maltillisillakin korkomuutoksilla ne asumiskustannukset pompsahtaisivat kuukaudessa ihan kivasti. Ja korothan nousevat kyllä samalla hetkellä, kun Maire jotain allekirjoittaa, se on varma. Pitäisi olla vähän väljää, ettei tarvitsisi ihan vatsa kuralla aina odotella, että koska aletaan myydä levyjä hengen pitimiksi. Vaikka onhan se varmasti sitten eläkeikäisenä mukava, kun on oma koti ja vihdoin saa maksetuksi viimeisen lainaerän. Kodon voi myydä sitten, kun tulee aika maksaa paikka jostain yksityisestä hoivakodista. Kyllähän sitä vuokraa nytkin maksaa aika paljon, mutta ei sillä määrällä vielä mitään asuntolainaa lyhennetä.
Säästääkin pitää kyllä ainakin vuosi, ennen kuin viitsii oikeasti edes leikkiä asunnonostajaa. Tai no, leikkiä voi aina, kotia ja aikuista. Vaikka ottaisikin vakuutusyhtiön takaamaan 25 prosenttia tai "jonkun sukulaisen " kuten pankkisetä asian kauniisti esitti, pitäisi ehkä itselläänkin olla jotain tilillä. No, säästetään. Aloitan heti joulun jälkeen tosi kovan säästämisen. Tai kesällä.
Ihan mukavaa se kuitenkin oli, että edes jotain rahaa olisivat luvanneet. Keventävää oli kävellä ulos pankista ilman 250 000 euron lainaa, kyllä vain. Tyypillistä "pim, olet aikuinen" -ilmiötä ei kumma kyllä tapahtunutkaan samalla minuutilla, kun kättelin pankkisetää. Jännä, olen aina luullut, että se tapahtuu juuri siinä kohdassa. Ehkä "pim" kuuluu vasta, kun lainapapereita allekirjoitetaan. Pitää varmaan kysyä joltain jo aikuistuneelta, että milloin tämä tiesi kuuluvansa valittujen joukkoon.
Joo, pitäis olla korjaamassa kasien arvosteluja ja tekemässä yseille koetta. Muttaku mua ei enää kauheesti kiinnostais. Kumma sekin.
Säästääkin pitää kyllä ainakin vuosi, ennen kuin viitsii oikeasti edes leikkiä asunnonostajaa. Tai no, leikkiä voi aina, kotia ja aikuista. Vaikka ottaisikin vakuutusyhtiön takaamaan 25 prosenttia tai "jonkun sukulaisen " kuten pankkisetä asian kauniisti esitti, pitäisi ehkä itselläänkin olla jotain tilillä. No, säästetään. Aloitan heti joulun jälkeen tosi kovan säästämisen. Tai kesällä.
Ihan mukavaa se kuitenkin oli, että edes jotain rahaa olisivat luvanneet. Keventävää oli kävellä ulos pankista ilman 250 000 euron lainaa, kyllä vain. Tyypillistä "pim, olet aikuinen" -ilmiötä ei kumma kyllä tapahtunutkaan samalla minuutilla, kun kättelin pankkisetää. Jännä, olen aina luullut, että se tapahtuu juuri siinä kohdassa. Ehkä "pim" kuuluu vasta, kun lainapapereita allekirjoitetaan. Pitää varmaan kysyä joltain jo aikuistuneelta, että milloin tämä tiesi kuuluvansa valittujen joukkoon.
Joo, pitäis olla korjaamassa kasien arvosteluja ja tekemässä yseille koetta. Muttaku mua ei enää kauheesti kiinnostais. Kumma sekin.
maanantai, joulukuu 07, 2009
En minä mutta muut
YK:n ilmastokokouksen avajaisissa on kuulemma päädytty tähän: "Kaikkien pitää valmistautua elämään ekologisesti". Ahaa. Miten olisi kuitenkin, että "Kaikkien on elettävä ekologisesti", eli kaikkien on aina kun mahdollista kuljettava polkupyörällä, junalla, metrolla ja bussilla, syötävä kasvisruokaa, suosittava vaikkapa tänä jouluna aineettomia lahjoja ja aina luomua. En oikein tiedä, uskallanko lisätä kestovaipat ja kuukupit tähän listaan, mutta kaikkien olisi vähintäänkin kierrätettävä seka-, bio-, metalli-, lasi- ja ongelmajäte.
En mitenkään synnittömänä tässä kiviä nakkele, päinvastoin, mutta toisinaan ainakin yritän kovasti elää ekologisesti. Se ei riitä, pitäisi elää koko ajan. Tunnen myös syyllisyyttä jatkuvasta epäekologisuudestani, mikä taas ei auta yhtään mitään, mutta on sentään paremmin kuin se, että kieltäytyy tuntemasta syyllisyyttä tai edes harkitsemaan muutosta.
Syntilistani on monimuotoinen: ostan liikaa ja turhaan, syön lihaa ainakin töissä, joskus myös kotona, enkä aina osta luomua (maito on kyllä aina luomua), enkä todellakaan ole kuukupin käyttäjä. Sitä ei varmaan voi laskea, että teoriassa lapseni varmaan joskus käyttää kestovaippoja. Tänä jouluna ostan aineettomia lahjoja neljä, mutta yksi lahja on lentomatka pohjoiseen Partamiehelle, ja koska lennän myös itse, saan ostaa aika monena jouluna lahjakortteja ja palveluita, jotta selviän plussalle, ja ne, jotka ajelevat sillä autolla perheineen tai vaikkapa yksin pohjoiseen, voittavat silti. Hyi kuitenkin niille, jotka yksin ajelevat. Hip hei, kuljen bussilla töihin päivittäin, en omista autoa enkä sellaisella edes ajele. Toisaalta voisin varmasti aika monta kuukautta myös pyöräillä töihin. Kierrätän varsin monipuolisesti ja tänäänkin vein talvikengät taas suutarille, jotta niillä kävelisi vaikkapa kaksi talvea vielä. Vaihtelen välillä siskon ja kälyn kanssa vaatteita ostamisen sijaan. No okei, ostan ihan sikana liikaa vaatteita ja muuta humpuukia, joten tuota ei voi laskea. Yritän ensi vuonna valita jonkun kuukauden sellaiseksi, etten osta yhtään vaatetta..(no varmaan).
En tiedä, mistä aihe nyt pomppasi paitsi Hesarin sivuilta. Oma tekemättömyys ja esimerkiksi yltiöpäinen kopiointi hävettää, haluan siis saada kaikki muutkin häpeämään. Tarvittava muutoshan on loppujen lopuksi pieni: jokaisen tarvitsee vain ajatella, että minä voin vaikuttaa ihan pienellä asennemuutoksella. Jokainen voi elää ainakin vähän ekologisemmin kärsimättä siitä yhtään. Tehdäänpä niin. (Heti huomisesta.)
Maanantaita.
En mitenkään synnittömänä tässä kiviä nakkele, päinvastoin, mutta toisinaan ainakin yritän kovasti elää ekologisesti. Se ei riitä, pitäisi elää koko ajan. Tunnen myös syyllisyyttä jatkuvasta epäekologisuudestani, mikä taas ei auta yhtään mitään, mutta on sentään paremmin kuin se, että kieltäytyy tuntemasta syyllisyyttä tai edes harkitsemaan muutosta.
Syntilistani on monimuotoinen: ostan liikaa ja turhaan, syön lihaa ainakin töissä, joskus myös kotona, enkä aina osta luomua (maito on kyllä aina luomua), enkä todellakaan ole kuukupin käyttäjä. Sitä ei varmaan voi laskea, että teoriassa lapseni varmaan joskus käyttää kestovaippoja. Tänä jouluna ostan aineettomia lahjoja neljä, mutta yksi lahja on lentomatka pohjoiseen Partamiehelle, ja koska lennän myös itse, saan ostaa aika monena jouluna lahjakortteja ja palveluita, jotta selviän plussalle, ja ne, jotka ajelevat sillä autolla perheineen tai vaikkapa yksin pohjoiseen, voittavat silti. Hyi kuitenkin niille, jotka yksin ajelevat. Hip hei, kuljen bussilla töihin päivittäin, en omista autoa enkä sellaisella edes ajele. Toisaalta voisin varmasti aika monta kuukautta myös pyöräillä töihin. Kierrätän varsin monipuolisesti ja tänäänkin vein talvikengät taas suutarille, jotta niillä kävelisi vaikkapa kaksi talvea vielä. Vaihtelen välillä siskon ja kälyn kanssa vaatteita ostamisen sijaan. No okei, ostan ihan sikana liikaa vaatteita ja muuta humpuukia, joten tuota ei voi laskea. Yritän ensi vuonna valita jonkun kuukauden sellaiseksi, etten osta yhtään vaatetta..(no varmaan).
En tiedä, mistä aihe nyt pomppasi paitsi Hesarin sivuilta. Oma tekemättömyys ja esimerkiksi yltiöpäinen kopiointi hävettää, haluan siis saada kaikki muutkin häpeämään. Tarvittava muutoshan on loppujen lopuksi pieni: jokaisen tarvitsee vain ajatella, että minä voin vaikuttaa ihan pienellä asennemuutoksella. Jokainen voi elää ainakin vähän ekologisemmin kärsimättä siitä yhtään. Tehdäänpä niin. (Heti huomisesta.)
Maanantaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
